Tutkimus: Silmänpohjan ikärappeuman uudet hoitokohteet
Hankeapuraha työryhmälle
Silmänpohjan ikärappeuma on Suomessa ja länsimaissa yleisin ikääntyneiden näkövammaisuuden aiheuttaja. Maailmanlaajuisesti ikärappeumapotilaita on noin 200 miljoonaa. Ikääntymisen myötä potilasmäärät moninkertaistuvat seuraavina vuosikymmeninä. Ikääntymisen lisäksi silmänpohjan ikärappeuman riskitekijöitä ovat geneettiset syyt, tupakointi, valtimokovettumatauti, verenpainetauti, korkea kolesteroli, ylipaino ja epäterveellinen ruokavalio. Ikärappeuman tyypillisiä oireita ovat monimuotoiset lähi- ja kaukonäön häiriöt. Suurin osa (80-90%) ikärappeumapotilaista sairastaa sairauden kuivaa muotoa, johon ei toistaiseksi ole tehokasta hoitoa. Sen sijaan kosteassa ikärap-peumassa sairauden etenemistä voidaan hidastaa ajoissa aloitetulla hoidolla, jossa silmän sisälle lasiaiseen annostellaan verisuonikasvutekijöiden estäjiä keskimäärin 4-5 kertaa vuodessa. Noin 10-15% kostean ikärappeuman potilaista ei kuitenkaan hyödy hoidoista riittävästi.
Tässä tutkimuksessa yhdistetään silmänpohjan ikärappeuman kuvantamislöydökset potilaiden verinäytteiden, sekä kudos- ja solutason muutoksiin. Tutkimuksen pääasiallinen kohde on energiametaboliassa ja stressivasteiden säätelyssä. Tutkimuksen avulla pyrimme löytämään ne riskipotilaat, jotka kehittävät vaikeasteisen ja hoitoresistentin kostean ikärappeuman. Tutkimuksen farmakogeneettinen osuus antaa lisätietoa niistä potilaista, jotka tarvitsevat tiiviimmän seurannan ja hoidon. Tällä tulee olemaan merkitystä myös seurannan toteuttamiseen kuvantamistutkimuksilla. Tavoitteena on kehittää yksilöllistä lääketiedettä parantaen potilaan hoitoa ja seurantaa kustannusvaikuttavasti. Lisäksi kehitämme ikärappeuman translationaalisia tutkimusmalleja hyödyntäen ikärappeuman kantasolumalleja ja kudosnäyteanalytiikkaa. Mekanistiset tutkimusosuudet tähtäävät uusien hoitokohteiden löytämiseen uusilla lääkkeillä.
Kai Kaarniranta
LT, Silmätautiopin professori, ylilääkäri
Itä-Suomen yliopisto ja KYS